Suklainen puolukkakääretorttu

Lupasin tehdä jouluaterialle jälkiruokaa, mutta kun miettii, paljonko ihmiset jouluaterialla syövät, jälkiruoka ei voi olla ihan mitä tahansa. Mitään hirveän raskasta ihmiset eivät jaksa syödä eikä myöskään ällömakea uppoa. Toisaalta koska on joulu, mitään kovin vaatimatontakaan ei kehtaa laittaa. K-kaupan reseptilehtisessä näkemäni kääretorttu näytti täyttävän kriteerini, joten koetin sitä. Lopputulos oli onnistunut, mutta kuvaa ei valitettavasti tullut otettua. Alkuperäinen ohje on täällä. Itse en uskaltanut laittaa päälle puolukoita, kun pelkäsin että ne alkavat valuttaa mehua sulamisen jälkeen. Laitoin päälle suklaarouhetta ja nonparelleja.

Alla ohje sellaisena kuin minä sen tein.

6 hengelle (vaikka alkuperäinen torttu riitti muka 12:lle... kai siitä 12 ihmistä pienen siivun saa)

Kääretorttu:
4 mnaa
1,5 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta
1/2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 dl vispikermaa
0,5 dl vaniljacremeä
1 purkki (250 g) rahkaa
200 g pakastepuolukoita
1 dl taloussuklaarouhetta
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
reilu 1 dl vispikermaa
1 dl taloussuklaarouhetta

Koristeeksi:
suklaarouhetta
nonparelleja
mantelilastuja
puolukoita tmv.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita mantelijauhe, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos vaahtoon kevyesti sekoittaen. Levitä taikina uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 6 - 8 minuuttia. Ripottele leivinpaperille sokeria ja kumoa kypsä torttu paperille. Irrota paistopaperi ja anna levyn jäähtyä.

Vatkaa täytteen kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon rahka, kohmeiset puolukat (jätä 1/2 dl koristeeksi), suklaarouhe ja sokerit. Levitä täyte pohjan päälle ja kääri rullalle. Kietaise kääretorttu leivinpaperiin ja nosta jääkaappiin mehevöitymään.

Vaahdota kuorrutuksen kerma ja lisää suklaarouhe joukkoon. Levitä kerma-suklaaseos kääretortun päälle. Koristele pinta juuri ennen tarjoamista.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Kasvispihvit

Olen jonkin aikaa vilkuillut kasvispihvireseptejä sillä silmällä, mutta ohjeet eivät ole syystä tai toisesta vakuuttaneet. Maku.fi-sivuilla törmäsin hyvänoloisiin pihveihin, joita sitten kokeilinkin. Hyviä tuli - teen ehdottomasti toistekin. Minä laitoin kasvissekoitukseen Apetitin Puutarhurin sekoitusta, jossa oli maissia, parsakaalia ja porkkanaa. Mielestäni maissi sopi pihveihin hyvin. Alla on ohje siten kuin minä sen tein.

4 annosta (aika hintsut annokset on)
300 g:n pussi Puutarhurin sekoitusta
1 iso porkkana
pala lanttua
1 dl ohrasuurimoita
200 g raejuustoa
1/2 purkkia Välimeren paprika-cashew-tahnaa
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
(1 tl paprikajauhetta)


Pilko tuoreet kasvikset ja keitä. Sulata pakastevihannekset ja valuta. Keitä ohra pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta.

Sekoita aineet keskenään pikaisesti tehosekoittimella (ei siis sileäksi vaan ihan pelkästään sekaisin). Itse laitoin massan hetkeksi jääkaappiin. Oli jähmeämpi käsitellä

Tee massasta pihvejä leivinpaperille. Paista 225 asteessa n. 25 minuuttia.

Tarjoile riisin ja kermaviilikastikkeen kanssa.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Teeleivät

Tuli extempore-tunne, että tekee mieli tuoretta leipää, mutta koska kaapissa ei ollut mitään speciaalia, päädyin tekemään teeleipiä. Heittelin joukkoon vähän mitä sattui löytymään. Täytyy sanoa, että tuli sen verran hyviä, että teen toistekin. Parhaimmillaanhan nämä tietty ovat tuoreena. Tai oletan näin - kaikki meni eli ei jäänyt seuraavalle päivälle arvioitavaa.

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
50 g Oivariinia
2 dl maitoa
1 dl juustoraastetta
seesaminsiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään + sulatettu voi. Lisää maitoa vähitellen. Ei tarvitse vaivata pitkään. Laita juustoraaste sekaan.

Taputtele pellille esim. kolmeksi lituskaksi. Sivele päälle maitoa ja ripottele seesaminsiemeniä. Paista n. 225 asteessa n. 15 minuuttia. Lyhyempikin aika/ matalampi lämpö lopussa voi riittää, joten tarkkaile.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Raparperimehu

Aina takapihalla istuksiessa ei vittsi lipittää bisseä, joten ajattelin kehitellä lasiin jotain muuta hyvää. Bongasin Kotolivingin sivuilta houkuttelevan raparperimehun ohjeen, ja kun vielä anoppilassa on iso puska raparpereja, yhtälö alkoi olla sillä selvä.

Lopputuloksesta tuli oikein maittava. Tokihan raparperi on aina sellaista, että sitä nauttiessa tuntuu kuin lähtisi kiilteet hampaista. Mutta kohtuudella kun ottaa, niin eipä tuo varmaan haittaa.

Noudatin muuten alkuperäistä ohjetta, mutta kun kaapista ei löytynyt vaniljatankoa, laitoin tilalle reilun ripauksen vaniljasokeria. 

1 kg raparperia (laitoin 6 paksua vartta, en punninnut)

1 l vettä

3 dl sokeria (ihan hiukan vähempikin voi riittää)

1 vaniljatanko / ripaus vaniljasokeria

1 sitruunan mehu (laitoin 3/4 sitruunaa, kun oli aika iso yksilö)

Pese ja paloittele raparperit (ei tarvi kuoria). Laita teräskattilaan 1 litra vettä ja laita raparperipalat sekaan. Keittele hiljalleen reilut 1/2 h. Lisää joukkoon sokeri ja anna sulaa. Siivilöi ylimääräinen mössö pois. Purista joukkoon sitruunamehu.

Anna jäähtyä. Tarjoile jäiden kanssa. Tai jos haluat, tee mehusta booli = laita sekaan kuplajuomaa ja mansikoita.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Arvio: Nuevo, Helsinki

Olemme käyneet aika montakin kertaa syömässä Ravintola Nuevossa Helsingissä. Käymme paikassa pikemminkin sen viihtyisyyden kuin ruuan takia, vaikka ruokakin on ollut välillä todella herkullista, ei kuitenkaan aina.

Tässä arvio viimeisimmältä Nuevo-retkeltämme eli eiliseltä. Alkupalaksi jaoimme tapaslajitelman (34e), joka oli oikein mukavan kokoinen kahdelle. Se piti sisällään ihan maistuvia maalaisperunoita + aliolia, nieriää, mustekalaa ja simpukoita maistuvassa sitruunaliemessä, mureaksi haudutettua Iberico-porsaanposkea + aliolia ja grillattua munakoisoa, artisokkaa ja marinoituja oliiveja kera herkullisen mössön, jonka koostumuksesta emme ihan päässeet perille. Myös alkupalaleipä oli hyvää, ja sen kanssa tarjottavia oliiviöljyä ja balsamicoa oli riittävästi.

Pääruuaksi minä söin serranokinkulla täytettyä vasikan ulkofileetä, valkosipulipyreetä ja calvados-kastiketta (32,50). Pyree ja kastike olivat oikein maistuvia, mutta itse liha oli minulle vähän pettymys. Liha oli varsin harmaata ja hivenen kuivakkaa. Mies maistoi ruokaani, ja hänestä liha oli ihan jees, mutta minä en olisi uhrannut pientä lehmän lasta tämän takia.

Mies söi paellan kalalla, äyriäisillä ja kaniinilla (18,80). Ruoka oli hintaansa nähden hyvää ja äyriäisiä oli riittävästi. Makua olisi ehkä voinut kuitenkin olla hiukan enemmän.

Jälkkäreiksi söimme crema catalanan (8e), joka on varmaa perustasoa sekä jälkiruuan, joka sisälsi mascarponejuustoa, mokkajäätelöä ja pistaasi-suklaafudgen, joka oli hintansa (8.50) väärti. Mascarponevaahto oli hyvää, mutta jäätelö olisi voinut maistua voimakkaammalta.

Palvelu: Ok, ehkä hivenen hidas. Vastaavanlaista palvelua saa ketjuravintoloista.

Miljöö: Kodikas ja viihtyisä sisustus, jossa on mukana pieni ripaus hulluttelua. Muutama vuosi sitten sisustus näytti trendikkäältä, mutta nyt tuntuu, että tietty askeettisuus on pinnalla, ja tämä ei edusta sitä tyyliä.

Hinta-laatu: Keskimäärin aika ok. Ehkä vähän kalliinpuoleinen.

Yleisarvio: Tämä ei ole siinä mielessä luottoravintola, että voisi olla varma saavansa aina priimaa. Silti tämä on mukava paikka, ja koska ruuissakin on aina hyvin herkullisia yllätyksiä, tulemme tänne varmasti vielä uudelleen.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Monsieur Vuong, Berliini

Olimme miehen kanssa parin yön kaupunkilomalla Berliinissä, ja koska emme ole koskaan aikasemmin käynyt ko. kaupungissa, aloitimme ravintolamaailmaan tutustumisen puhtaalta pöydältä. Pienen surffailun jälkeen kiinnostuimme Monsieur Vuong -nimisestä vietnamilaispaikasta, joka on jossain määrin ilmeisesti jo legendaarinen.

Monsieur Vuong sijaitsee Weinmeisterstraßen ja Rosa-Luxemburg-Platzin metroasemien lähellä eli on ihan hyvin saavutettavissa. Paikkaan ei oteta ollenkaan pöytävarauksia, mikä saattaa näkyä jonona ovella. Kävimme MV:ssä lounaalla torstaina päivällä ja pääsimme pöytään heti (paikka oli kyllä täynnä, mutta yhdestä pöydästä löytyi kaksi vapaata paikkaa).

Tarjolla oli kylmiä alkupala- ja salaattityyppisiä ruokia ja keittoja. Tilasimme katkaraputäytteisiä kevätrullia, kana-nuudelikeiton ja won ton -keiton. Kaikki ruuat olivat todella hyviä! Kaikkein paras oli tuo won ton -keitto, jonka liemeä teki mieli ryystää vielä senkin jälkeen, kun maha oli aivan täynnä. Juomiksi tilasimme vadelmapirtelön ja itse tehtyä limsaa. Vadelmapirtelö maistui ihanasti vadelmille ja mitä ilmeisimmin thaibasilikalle. Tätä aiomme kokeilla kotonakin. Ihan tarkkoja hintoja en muista, mutta keitot olivat siinä ehkä 7 euron paikkeilla kappale, kevätkääryleet hiukan halvempia ja juomat myös. Eli suomalaisiin hintoihin tottuneelle paikka oli edullinen.

Palvelu: Väkimäärään nähden varsin nopeaa ja hyvinkin ystävällistä.

Miljöö: Pieni paikka, joka on ihan täynnä. Vieraita ihmisiä laitetaan samaan pöytään keskenään. Aika pelkistetty sisustus. Koska porukka vaihtuu usein, ympärillä on jatkuva hässäkkä.

Hinta-laatu: Todella hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Tykkäsimme paikasta oikeinkin kovasti. Ruuasta tuli täyteen, muttei tukalaa oloa.

http://www.monsieurvuong.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Yam yam, Berliini

Rosa-Luxemburg Platzin metroaseman tuntumassa sijaitseva Yam yam tarjoaa korealaista ruokaa. Paikka on pieni, mutta sitäkin suositumpi = kaikki pöydät ja pöydänkulmat ovat täpötäynnä ainakin perjantai-iltana. Asiakkaat ovat keskimäärin suhteellisen nuoria. Eivät teinejä, mutta tällaisia meidänikäisiä.

Ravintola toimii siinä mielessä pikaruokalan tavoin, että kassan yläpuolella on lista ruuista, ja ruuat tilataan ja maksetaan kassalla. Tarjoilija kuitenkin tuo ruuat pöytään.

Minä tilasin edellisen päivän Monsieur Vuong -lounaasta innostuneena nuudelikeiton, mikä ei ollut kovin hyvä valinta: se maistui vain siltä, minkä sen sanottiinkin olevan eli kasvis-nuudelikeitolta. Siinä ei ollut mitään ekstrajippoa. Mies tilasi jotain nuudeli-papuhässäkkää, joka oli tasoltaan ihan jees. Tilasimme yhteiseksi ison alkupalamaistelulautasen (kuvassa), ja etenkin mies ihastui siihen kovin. Luulen, että pääruokavalintamme eivät osuneet ihan nappiin, sillä naapurin lautasta katsoessa iski pienoinen annoskateus. Moni tuntui valinneen sihisevänä pöytään tuotavaa pannuruuan, jossa oli päällä muna (vink vink, jos joku on matkalla sinne).

Netissä ihmiset näyttävät valittavan, että paikka ei ole ihan halpa, mutta kyllä se suomalaiseen hintatasoon tottuneesta varsin kohtuulliselta tuntui.

Palvelu: Ruuat tilattiin tiskiltä, joten varsinainen palveluosuus jäi aika suppeaksi. Kassalla oltiin kuitenkin ystävällisiä, samoin kuin tuotaessa ruokia pöytään.

Miljöö: Pieni paikka, jossa valkoinen, hyvin pelkistetty sisustus. Jos ei paikka olisi täynnä iloisesti juttelevia ihmisiä, se voisi vaikuttaa ankealta. Ihmisiä täynnään olevana paikka on kuitenkin miellyttävä ja jopa jollain tavalla trendikkään oloinen.

Hinta-laatu: Ihan jees.

Yleisarvio: Nasta paikka, johon osuimme aika sattumalta. Pääruokien valinnan suhteen ei käynyt ihan paras mahdollinen tsägä.

http://yamyam-berlin.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Mesa, Berliini

Parin päivän turneellamme Berliinissä halusimme maistaa jotain saksalaista ruokaa, ja valitsimme paikaksi Mesa-nimisen ravintolan, joka sijaitsi Potsdamer Platzin metroaseman lähellä. Paikan konsepti on aika hauska eli siellä tarjoillaan saksalaisia ruokia tapastyyppisesti eli pääsee maistelemaan useampia ruokia. Annokset ovat tosin perustapasta hiukan isompia eli niitä ei lopulta jaksa syödä ihan hirveän monta.

Tilasimme jaettaviksi paneroitua vuohenjuustoa (joo, ei ehkä mikään saksalaisten harvinaisuus, mutta aina on saatava vuohenjuustoa, jos sitä on tarjolla), lihapataa, simpukoita tomaattikastikkeessa, curry-makkaraa ja lihapullia. Vuohenjuusto oli hyvää, kuten aina, mutta se ei ollut sitä jämäkkää laatua, jota pidän parempana kuin tuota ihan pehmeää. Lihapata oli... no lihapataa ja simpukatkin ihan sellaisia kuin niiden kuuluu. Currymakkara, tuo saksalainen herkku, oli sellaista, että muutama pala oli hauska syödä, mutta toinen samanlainen annos ei olisi enää maistunut. Lihapullat olivat ihan jees nekin.

Jälkkäriksi tilasimme valkosuklaa-mustikkaherkkua ja suklaamoussea. Tuo ensiksi mainittu oli aivan tosi hyvää. Se sopi mainiosti tällaisen perinteisen menun jälkiruuaksi. Suklaamousse oli hyvää sekin, mutta se oli jokseenkin kastikemaista, mikä pani miettimään, oliko sen hyytyminen jotenkin jäänyt vaiheeseen. Ruuat maksoivat noin 5 - 7 euroa kappale. Itsellä maha täyttyi näin raskaasta ruuasta suht nopeasti, joten minulle olisi riittänyt vähempikin ruoka. Mies kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla lautaset tyhjiksi.

Palvelu: Nopeaa ja ystävällistä.

Miljöö: Odotin jotain joko saksalaisempaa tai menopaikkamaisempaa, mutta paikka olikin aika hillitty. Tuli mieleen rauhallinen ja nykyajan mukaisesti sisustettu hotellin ravintola.

Hinta-laatu: Ihan hyvä. Tosin syötiin niin paljon + tilattiin alkudrinkeiksi 7 euron Camparit, että laskun loppusumma oli isompi kuin odotin.

Yleisarvio: Tykkäsin konseptista. En olisi halunnut mitään noista ruuista isoa annosta, mutta juuri maistelemiseen ne kävivät hyvin. Paikan leivät tarjoiltiin hauskoista pussukoista ja jälkiruuat hienosta puukupista.

http://www.mesa-restaurant.de/

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: KaDeWe, Berliini

Paljon puhuttu KaDeWe-tavaratalo on monen mielestä must-juttu Berliinissä. Me suhtauduimme paikkaan vaatimattomin odotuksin, koska emme ole varsinaisia tavarataloihmisiä. Ei KaDeWe mitään kummoista vaikutusta noin muuten meihin tehnytkään (emme olleet shoppailumoodissa), mutta ruokakerros kieltämättä säväytti. Siellä oli jos jonkin sortin tiskiä - melkein kuin kauppahallissa. Oli kaloja, lihoja, juustoja, äyriäisiä, suklaita, leivonnaisia... mitä nyt vaan saattaa keksiä. Sieltä saattoi käsittääkseni ostaa raaka-aineita kotiin vietäväksi tai syödä valmiita ruoka-annoksia paikan päällä.

Meillä sattui olemaan maha sen verran täynnä edellisestä ruokailusta, että otimme tuolla vain juotavaa ja leivonnaiset. Itse yllätin itseni valitsemalla sitruunatorttua ja mies tilasi suklaakakkua. Molempien valinnat olivat tosi hyviä. Oli oikein pakko googlailla, josko netistä löytyisi vastaavantyyppistä sitruunatorttuohjetta, ja tämä ainakin äkkiseltään näyttäisi siltä.

Jos pyörimme tulevaisuudessa Berliinissä lounasaikaan, voisin hyvin harkita ateriointia KaDeWen ruokaosastolla. Jossain KaDeWessa on kuulemma samppanjabaari - se jäi meiltä näkemättä. Eli siinäkin hyvä syy palata Berliiniin.

http://www.kadewe.de/en/home

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Shan Rahimkhan, Berliini

Pakko kirjoittaa jokunen sana tästäkin paikasta, koska kävimme siellä peräti kahteen otteeseen lyhyen matkamme aikana. Tähän on tosin pari syytä: paikka sijaitsi lähellä hotelliamme, ja ennen kaikkea: siellä oli ilmainen wlan. Emme siis tilanneet täältä muuta kuin olutta, vaikka varmaan tämän paikan baakkelsit olisivat nekin olleet hyviä.

Palvelu: Ystävällistä. Muistivat meidät vielä seuraavana päivänäkin.

Miljöö: Ihanat pehmeät tuolit! Muuten ihan peruspaikka.

Hinta-laatu: Aika kallis kalja (11 euroa/2 kpl), mutta kun saatiin käyttää ilmaiseksi nettiä, voi bissestäkin maksaa Suomi-hinnan.

Yleisarvio: Netti + sijainti + pehmeät tuolit + ansaitut oluet = ihan nasta kokonaisuus.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Pastanjauhajien kasvispiirakka

Poikamme vietti jokin aika sitten synttäreitä, ja vaikka jäbä täytti vasta 2 vuotta, juhlia riitti useammalle päivälle. Yksiin näistä pippaloista kokeilin Pastanjauhantaa-blogin Huisin hyvää kasvispiirakkaa. Piirakka oli maukas, mutta seuraavalla kerralla tekisin täytettä enemmän ja pohjasta ohuemman. Näistä aineksista tuli sellainen syvä uunipellillinen joskin täytettä olisi saanut olla hivenen paksummalti.

Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
50 g Valio Meijerivoita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala selleriä
3 eriväristä paprikaa
2 rkl Valio meijerivoita
1 pkt Koskenlaskija Viherpippuri -sulatejuustoa
2 munaa
1 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl hienonnettua persiljaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi. Kohota. Kauli taikina uunipannun kokoiseksi ja nosta leivinpaperin päälle uunipannuun. Kohota. Suikaloi kasvikset ja hauduta voissa puolipehmeiksi. Ota pannu levyltä. Lisää kuutioitu juusto ja muut aineet. Levitä pohjalle. Paista 250°C:ssa 15-20 min.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Kinuskikissan poropiirakka

Olen tehnyt pariin otteeseen aiemminkin tätä poropiirakkaa, jonka ohje on napattu Kinuskikissalta. Sen verran muokkasin ohjetta, että korvasin raejuuston ja piparjuuritahnan omena-piparjuurituorejuustolta. Oli hyvää ja sai kehuja vierailta. Valitettavasti unohtui ottaa kuva, mut käykää katsomassa tuolta Kinuskikissan sivuilta, miltä näyttää (eli varsin peruspiirakalta). Tästä riitti aika isoonkin piirakkavuokaan.

Pohja:
2 ¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl mustaleimaemmentalia raasteena (itse käytin Polaria, kun sitä sattui olemaan)
125 g margariinia
½ dl kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli
125 g kylmäsavustettua poroa (mulla oli 100 g paketti)
1 ½ dl mietoa kermajuustoa raasteena (esim. Oltermanni)
1/2 pakettia Violan omena-piparjuurituorejuustoa
2 munaa
2 dl kevytkermaa
1 dl persiljasilppua
mustapippuria

Pinnalle:
1 dl mustaleimaemmentalia raasteena

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja juustoraaste. Nypi joukkoon margariini. Lisää nopeasti sekoittaen kylmä vesi. Painele kevyesti voidellun, ison piirasvuoan (halkaisija n. 27 cm) pohjalle. Pistele pohjaa haarukalla. Esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetken aikaa paistinpannulla öljytilkassa. Leikkaa poro pieniksi kuutioiksi. Laita kaikki täytteen ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Levitä tuorejuusto pohjalle. Kaada täyte pohjan päälle. Ripottele pinnalle mustaleimaemmentalia. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Suojaa foliolla, jos pinta tummuu liikaa.

Koristele halutessasi persiljalla.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Suklaamousse

Tämä suklaamousseohje on peräisin Food club -ohjelmasta. Food clubissa tälle oli tehty lisukkeeksi  glaseerattua viikunaa. Meillä tämä oli tarjolla lapsen synttäritarjoilupöydässä eikä laitettu nyt muuta lisuketta kuin mansikoita.

2 liivatelehteä
1,75dl maitoa
200 g tummaa taloussuklaata rouhittuna
3 dl kermaa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi ja kiehauta maito, lisää maidon joukkoon liivakko. Kaada seos rouhitun suklaan joukkoon. Sekoita seos tasaiseksi ja anna jäähtyä noin 10-15 minuuttia. Lisää joukkoon kermavaahto. Laita mousse jääkaappiin kovettumaan noin kahdeksi tunniksi.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Jamie Oliverin kefta-pita

Kaipasimme vaihtelua ruokalistaamme, joten päädyimme jälleen Jamie Does -kirjan pariin. Sieltä silmäämme pisti Kefta (lovely meatballs)-niminen ruoka ja päätimme kokeilla sitä. Lopputulos oli ekalla kerralla melko hyvä, mutta kun olemme tehneet tätä useamman kerran, tästä on tullut yksi lemppariruuistamme.

Mausteiden käyttöä ei pidä arastella lihapullien valmistamisessa ja suolaakin voisi ripauttaa hiukan enemmän kuin nyt laitoimme. Vinkiksi voisin sanoa, että lihapullista kannattaa tehdä pieniä. Jotenkin on kivempi haukata pitaleipää, jonka sisällä on pieniä palleroita vs. pari isoa.

Kefta:
500 g jauhelihaa
1 pieni silputtu punasipuli
1 tl kuminansiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl jauhettua paprikaa
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä raastettuna
pieni puska tuoretta korianteria hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

Laita ainekset isoon kulhoon ja mausta reippaasti suolalla ja pippurilla. Sekoita käsin. Tee taikinasta pieniä lihapullia ja laita ne lautasella jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Itse totesin, etten tykkää mausteen "palasista" ruuassani, joten laitoin korianterin ja paprikan jauheena, ja kuminan jauhoin morttelissa niin pieneksi kuin sain ja sitten siivilöin maustejauheen taikinaan.

Paista lihapullat pannussa oliiviöljyssä. Itse ruskistin lihapullat nopsaan ja laitoin ne sen jälkeen uuniin toviksi.

Lisukkeet:
1 suikaloitu punasipuli
2 kourallista kirsikkatomaatteja
1/2 sitruunan mehu
oliiviöljyä
4 pitaleipää
kreikkalaista jugurttia
harissa-kastiketta
salaatinlehtiä
rucolaa

Laita suikaloitu punasipuli ja puolitetut kirsikkatomaatit kulhoon. Laita päälle sitruunamehu ja reippaasti oliiviöljyä. Sekoita ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Lämmitä pitaleivät uunissa ohjeen mukaan.

Sekoita kreikkalainen jugurtti ja harissa-kastike keskenään. Tee pieni salaatti salaatinlehdistä ja rucolasta. Mausta salaatti öljyllä, etikalla jne.

Halkaise leivät, laita väliin kastiketta, salaattia ja lihapullia. Syö.


Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Arvio: Thai palace, Vantaa

Meidän perheen vakkariruokapaikka on Tikkurilan Thai palace. Se on hyvä paikka käydä myös lapsen kanssa: asiakkaita ei ole tungokseksi asti eli pääsee rauhassa omaan nurkkaan, syöttötuoleja on ja ruoka tulee nopeasti. Olemme käyneet siellä sen verran usein, että listalta ovat löytyneet myös suosikit, joihin päädymme varsin usein. Mitään fiineintä tai edes maukkainta thaimaalaista keittiötä tämä ei edusta, mutta edellä mainituista syistä + hyvän sijainnin vuoksi olemme paikkaan tykästyneet.

Alkukeittona jaamme usein Tom yam kung -keiton, joka on ihan sellainen kuin sen pitääkin. Varmasti tämänkin saisi hienostuneempana versiosta jossain, mutta hyvin uppoaa näinkin.

Pääruokina jaamme usein numerot 21 ja 98 eli kanaa hapanimeläkastikkeessa ja paistettua nuudelia naudanlihalla. Mitäpäs noista sanoisi... hyviä ovat, emmehän muuten olisi niin monta kertaa syöneet. Ollaan kokeiltu aika monia muitakin ruokia tuolla mutta ollaan tykästytty näiden kolmen edellä mainitun ruuan kombinaatioon. Lapsikin syö tuota hapanimeläkanaa ja nuudeleita.

Palvelu: Nopeaa ja ihan ok ystävällistä.

Miljöö: Thaimaalainen. Ihan siisti, muttei fiini.

Hinta-laatu: Hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Kun asutaan hyvien yhteyksien päässä, tykätään käydä. En lähtisi varta vasten esim. Helsingistä tänne syömään.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Farang, Helsinki

Kävimme helmikuussa 2011 mieheni kanssa syömässä aasialaisessa Farang-ravintolassa. Pidämme kovasti etnisistä ruuista, ja oli hauska päästä kokeilmaan hiukan uudenlaista thaimaalaista ruokaa. Ja uudenlaista ja hauskaa ruoka olikin. Päädyimme ottamaan Nusa dua -maistelumenut (64e), jotka sisälsivät kahdeksan suolaista ruokaa (alkupalat ja pääruuat) ja pari jälkiruokaa. Pöytiin tuotiin "lunttilaput", joissa oli lueteltu menuun kuuluvat ruuat - tämä oli hyvä, koska lapusta oli hauska seurata, mitä lautasella sillä hetkellä on ja mitä on vielä luvassa. Toki tarjoilijat kertoivat ruokia tuodessaan, mitä siinä on, mutta ei voi muistaa. Jos ei tykkää korianterista, en suosittele tätä menua.

Annokset olivat pieniä, mutta koska niitä oli paljon, ruokailun jälkeen oli kylläinen.

- Vihersimpukka, punaista currya, korianteria, sitruunaruohoa, taimenenmätiä
Herkullinen pieni alkupala, joka lipaistiin simpukankuoresta

- Betel-lehteä, tempehiä, pähkinää, rapeaa riisiä, idätettyä soijapapua
Yhdessä edellisen alkupalan kanssa tarjottu hauska ja sievä makupala.

- Salaatti tuoreesta banaaninkukasta, katkarapuja, suolapossua, paahdettu seesami-tamarind dressing
Kipakka salaatti. Possua oli vähän sniidusti, mutta ihan jännä kokonaisuus. Ei kuitenkaan tämän menun helmi.

- Grillattua lammasta "kecap manis", mustariisietikka-inkivääri dressing, thai-aromaatteja
Tämä oli menun harmittavin ruoka. Liha ei meinannut irrota luusta ja pinta maistui mielestämme hiukan liian palaneelta. Parempionnisella lihalla tämäkin olisi ollut hyvä ruoka, mutta nyt kävi lihan suhteen huono tsägä.

- Morning glory, rapeaa "suola&pippuri" -tofua, vesikrassia, paksoita, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua
Tämä oli menun yllättäjä. Hiukan mauttomalta kuulostava ruoka osoittautui todella herkulliseksi.

- Kampasimpukkaa kuoressaan, vihreää mangoa, vihreä "nahm jim" -dressing, paahdettua maapähkinää
Oikein maittava annos.

- Phaenang curry, haudutettua vasikanposkea, lime-lehteä, "mustard green" -pikkeliä
Todella mureaa lihaa, herkullista kastiketta. Pikkeli oli myös oikein herkkua.

- "Jimbaran": tuoretta mangoa, mangosorbettia, repeaa palmusokerimarenkia
Tämä tuli haukattua jotenkin huomaamatta. Ihan jees.

- "Keramas": balilaisella vaniljalla maustettua maitosuklaata, orgaanista kaakaopapua, neitsytkookosöljyä, balilaista merisuolaa
Jälkiruuista mieleenpainuvampi. Mukava kombo suklaaherkkuja.

Palvelu: Paikka oli aika täynnä, kuten ilmeisesti varsin usein. Palvelu oli silti ystävällistä. Minua hämäsi hiukan se, että meitä palveli muutaman tunnin kestäneen session aikana varmaan 4 eri tarjoilijaa. Eipä tuo haitannut, mutta tuolla ei syntynyt samanlaista henkilökohtaista suhdetta "omaan tarjoilijaan" kuin jossain muualla. Välillä ruuat tulivat hyvinkin nopeasti eli seuraava oli jo tyrkyllä, kun edellistä oli lopettelemassa, välillä joutui odottamaan melko pitkäänkin.

Miljöö: Aika pelkistetty, varmaan tarkoituksella. Sopi kyllä modernin aasialaiseen teemaan.

Hinta-laatu: Vähän kallis iltahan tuo oli, kun menun hintaan lisäsi juomat, mutta koska ruoka oli hyvää ja erilaista, emme käy valittamaan. Ja olihan ruoka "pientä piperrystä" eli ei se ihan itsestään synnykään.

Yleisarvio: Hauska kokemus. Ollaan iloisia, että tuli käytyä. Mikä ettei joskus uudelleenkin.

Brita-kakku

Mietin pitkään, millaisen kakun tekisin poikamme 2-vuotissynttäreille. Mieli olisi tehnyt kokeilla jotain tosi hienoa marsipaanikoristeltua kakkua, mutta koska en ole koskaan tehnyt sellaista, en arvannut lähteä sellaista juhliin kokeilemaan. Päädyin tekemään mielestäni ihan kivannäköisen ja maittavan brita-kakun. Tämä on yhdistelmä muutamasta ohjeesta. Pohjan perustana on ollut Pirkan Brita-torttu Romanovin tapaan ja täytteeseen ja ulkoasuun hain inspiraatiota Kinuskikissalta. Tuota Kinuskikissa-linkin kakkua tekisi mieleni kokeilla (uudelleen) joku kerta. Reseptin perässä avaudun tarkemmin aiheesta...

Tämä brita-kakku oli mielestäni onnistunut. On hyvä, jos kakku ehtii levätä kunnolla ennen tarjoilua - meilläkin se oli melkein parempaa seuraavana päivänä, mutta ideaalitilnteessa se lepäisi ehkä puolisen päivää. Tästä kakusta syö n. 10 henkeä.

Pohja:
150 g voita tai leivontamargariinia
1,5 dl sokeria
4 keltuaista
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

Marenki:
4 valkuaista
2 dl sokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina ohueksi kerrokseksi uunipellille voidellun leivinpaperin päälle.


Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen jatkaen vatkaamista, kunnes seos on jäykkää ja kiiltävää. Levitä marenkiseos taikinan päälle. Paista 175 asteessa 20 - 25 minuuttia, kunnes marengin pinta on vaaleanruskea.

Anna torttulevyn jäähtyä ja leikkaa se terävällä veitsellä puoliksi. Irrota paistopaperi. Itse tein duunin tähän asti juhlia edeltävänä päivänä. Pohja säilyi ihan hyvänä jääkaapissa leivinpaperilla peitettynä ja väljästi kelmutettuna.

Täyte:
2 dl vaniljacremeä
2 dl vispikermaa
200 g vaniljatuorejuustoa (Sunnuntai)
500 g mansikoita
3 persikkaa
4 Digestive-keksiä
kinuskikastiketta

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon vaniljatuorejuusto. Leikkaa mansikat siivuiksi ja kuori ja pilko persikat.

Aseta toinen pohjalevy tarjoilulautaselle. Levitä päälle tuorejuusto-kermavaahtoa ja persikkasiivuja. Ripottele päälle keksimuruja ja valuta kinuskikastiketta. Nosta päälle toinen levy ja toista sama täytteiden kanssa. Itse tosiaan laitoin ekaan väliin persikkaa ja päälle mansikoita.

Huom! Laita kinuskikastike päälle vasta vähän ennen tarjoilua.

Kokeilin tuota postauksen alussa mainittua marenkikakkua, mutta mokasin marengin varmaan siinä kohdassa, kun siihen piti lisätä keksimurut. Jotenkin se marenki vettyi siinä vaiheessa eikä sitten kohonnut vaan jäi muutaman millin levyksi. Hylkäsin nuo levyt ja tein tilalle nuo yllä mainitun ohjeen brita-levyt. Mutta itse asiassa se hylätty marenki osoittautui hyväksi sekin ja se tuli sitten napsittua pitkin viikkoa pieninä palasina. Vaan jos teet tuota Kinuskikissan marenkikakkua, muista voidella leivinpaperi ennen marengin levittämistä. Ja voisin jopa suositella kokeilemaan ihan perinteistä marenkia eli ei noita keksinmuruja sekaan.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Arvio: Kolme seppää, Helsinki

Kävin ystävättäreni kanssa pari viikkoa sitten sunnuntailounaalla Helsingin keskustassa sijaitsevassa Kolme seppää -ravintolassa. Sunnuntai on ravintolapäivänä sikäli haastava, että iso osa ravintoloista on kiinni. Mutta Kolme seppää oli siis auki. Menimme ravintolaan heti kahden jälkeen, jolloin ravintola oli avautunut, ja saimme nauttia lounaamme varsin rauhallisessa ympäristössä. Koska paikalla oli vain pari muuta asiakasta, saimme tietysti kivat ikkunapaikat.

Kolmen sepän ruoka oli oikein maittavaa. Minä söin alkuruuaksi viikunalla maustetun vuohenjuustosalaatin (12,60 e), joka oli kaikin puolin herkullista. Ja mikäpäs siinä ollessa, kun aineet ovat hyviä. Mitään järisyttäviä tuntemuksia salaatti ei aiheuttanut.

Pääruuaksi söin Orrechiette-nimisen pastan (13,80 e), jossa oli tuoretta tomaattia, mozzarellaa, basilikaa ja paahdettua valkosipulia. Noista aineksista voisi koota mauttomankin pastan, mutta tuo oli yllättävän maukas.

Jälkkäriksi otimme molemmat Merenguen (7,80), joka on omenalla, piparkakuilla ja vaniljajäätelöllä täytetty uunijäätelö. Oli hyvää (ei tämäkään silti järisyttävää), ja annos oli iso.

Palvelu: Jouhevaa, ystävällistä ja hivenen muodollista.


Miljöö: Tyylikäs. Ei kovin huomiotaherättävä. Hyvällä paikalla. Tekisi mennä tuonne lauantai-iltana syömään tai töiden jälkeen lasilliselle ja salaatille.

Hinta-laatu: Ihan jees. Loppusumma nousi tietenkin aika isoksi ollakseen lounas, mut itsepä tilasimme kaikki kolme ruokaa ja vielä viinilasillisetkin. Kaikki ruoka oli hyvää - ei tajunnanräjäyttävää, mutta sellaista, että jäi hyvä fiilis.


Yleisarvio: Voisin tulla uudelleenkin viettämään iltaa hyvässä seurassa.

Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Bostonpulla

Tämän pullaherkun ohjeen nappasin Miia Seppälän ihanasta kirjasta Kaarnasydän ja sammalkranssi. Oli hyvää. Pullataikina ei ollut kovin makeaa, mutta täyte oli, joten täydensivät hyvin toisiaan. Sokeria ei kannata laittaa ainakaan enemmän kuin ohjeessa oli. Eikä karkkimurskaakaan kannata laittaa koko pussillista.

Pullataikina:
2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
6 - 7 dl vehnäjauhoja
100 g pehmeää voita

Minttu-marenkitäyte:
1 valkuainen
1 dl sokeria
1 ps minttukarkkirouhetta (esim. Marianne Crush)

Voiteluun kananmunaa.

Tee ensin pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liota hiiva maidon joukkoon. Lisää suola, sokeri ja kardemumma ja sekoita 2/3 jauhoista taikinaan vähitellen, lisää pehmeä voi ja loput jauhoista. Vaivaa hyvin. Anna kohota hyvin peitettynä lämpimässä paikassa.

Valmista marenki. Vatkaa valkuainen ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Voitele vuoka. (käytin pientä irtopohjavuokaa, mutta taikina olisi riittänyt standardikokoisellekin)

Vaivaa pullataikinasta ilmakuplat pois ja kauli n. 15 cm korkea suorakaiteen muotoinen levy. Levitä sille marenki ja ripottele karkkirouhe päälle (ei mennyt koko pussillista).

Rullaa levy ja leikkaa n. 5 cm paksuja viipaleita. Asettele viipaleet vuokaan vierekkäin, jätä kohoamisvaraa. Itse jätin puolisen senttiä palojen väliin. Laitoin keskelle hiukan korkeammat palat kuin reunoille. Anna kohota. Voitele munalla. Paista 200 asteessa 20 - 30 min.

Kun pulla on jäähtynyt, laita päälle tomu- tai raesokeria.

Huom! panosta voitelemiseen, jotta lopputuloksesta tulee nätti.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Salviamaustettua kalkkunaa ja muhennettua pinaattia

Kaivelimme pitkästä aikaa esiin Food clubin reseptit, ja koska mieli teki jotain suhteellisen terveellistä, päädyimme kokeilemaan kalkkunaa. Me menimme pöljinä ostamaan kalkkunafileitä eivätkä ne tietenkään pysyneet leikkausvaiheessa siistissä paketissa eli kannattaa ostaa kunnon kalkkunapökäle. Koska ruskistin kalkkunafileet molemmilta puolilta, kokonaisuus myös kypsyi varsin nopeasti, ja lopputulos jäi aavistuksen liian kuivaksi. Pinaattimuhennos oli hyvää, ja sitä voisi tehdä lisukkeeksi myös muiden ruokien oheen.

Ruokaan olisi kuulunut mangokuutioita, mutta ostamamme mango ei ollutkaan tarpeeksi kypsää.

Salviamaustettu kalkkuna:
600 g kalkkunan rintafilettä
tuoretta salviaa
suolaa
valkopipuria
1 kypsä mango
oliiviöljyä

Ruskista kalkkunan pinta pannulla. Mausta file suolalla ja pippurilla. Levitä pöydälle kelmua. Laita siihen päälle salvianlehtiä ja lirauta niiden päälle oliiviöljyä. Laita ruskistettu file kelmun päälle ja laita fileen pinnalle lisää salvianlehtiä. Rullaa kelmu tiiviisti kalkkunan ympärille (älä säästele kelmussa). Kiristä kelmunyytti päistä tiukalle ja sulje paketti vielä pienellä pätkällä kelmua.

Lämmitä iso kattilallinen vettä n. 80-asteiseksi. Laita kalkkunarulla hautumaan sinne n. 10 - 15 minuutiksi (älä pidä liian kauan). Jotta nyytti ei nouse pintaan, vaan on kokonaan veden alla, laita sen päälle paino - kattila tmv.

Leikkaa mango pieniksi kuutioiksi. Käytä kuutioita kuumalla pannulla oliiviöljyssä.

Pinaattimuhennos:
300 g pinaattia (me laitoimme 100 g ja oli liian vähän)
2 shalottisipulia
1/2 yksikyntistä valkosipulia
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl kermaa
4 rkl voita
suolaa
pippuria
muskottipähkinää

Hienonna sipulit ja kuullota niitä voissa ihan reippaasti. Ryöppää pinaatti nopeasti kiehuvassa vedessä, josta nosta se suoraan kylmään veteen. Purista pinaatista pois kaikki ylimääräinen vesi ja leikkaa se pienemmiksi palasiksi (lehtiruodit poikki, jottei tule pitkiä luiruja suuhun). Lisää pilkottu pinaatti pannulle ja sekoita. Laita joukkoon vehnäjauho. Lisää kerma ja sekoita. Anna hautua. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Suklaasoufflé ja marjasorbetti

Ihan jännä jälkkäri, joka on hyvä syödä varsin pian uunista ottamisen jälkeen. Meillä ei ollut sopivia souffleastioita, joten käytimme tarkoitukseen vanhoja kahvikuppeja. Suosittelen jatkossa pienempiä kippoja - tätä ei meinaan ihan hirveää määrää vedä edes tällainen herkkupeppu. Ohje on alun perin Food clubista. Tässä ohjeessa on hiukan pienemmät ainemäärät kuin alkuperäisessä. Meidän mitoilla tuli tavaraa melkein kolmeen kuppiin, mutta jos käyttää pienempiä astioita, riittänee neljäänkin.

Suklaasoufflé:
100 g tummaa suklaata
5 valkuaista
3 rkl sokeria
hasselpähkinärouhetta
voita

Voitele astiat voilla (mahdollisimman vähän voita) ja vuoraa sisus hasselpähkinärouheella. Sen on tarkoitus estää reunoihin tarttuminen.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi. Nostele suklaan joukkoon valkuaisvaahtoa kolmessa erässä. Sekoita varovasti. Laita massa vuoksiin. Paista 175 asteessa 10 - 15 minuuttia.

Marjasorbetti:
200 g pakastemarjoja (vadelma, mansikka, herukka...)
1 dl sokeria
1 dl vettä

Kiehauta vesi ja sokeri. Laita jäiset marjat tehosekoittimeen. Liruta kuumaa sokerilientä jäisten vadelmien joukkoon. Aja tasaiseksi. Lisää lientä niin, että massa muuttuu tasaiseksi. Laita kulhoon ja pakasta n. 15 minuuttia. Tarjoa soufflén kanssa.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Madekeitto

Helmikuun lähestyessä on hyvä palautella mieliin yksi talven herkkuruuista, madekeitto. Made kannattaa nylkeä mahdollisimman tuoreena, jolloin sen nahka irtoaa helpoiten. Nahkasta ja ruodoista tulee todella hyvää kalalientä.

Liemi:
1-1,5kg mateen ruodot, nahka ja pää
1 sipuli
1 porkkana
pätkä varsiselleriä
pieni palanen palsternakkaa
1-2 laakerinlehteä
muutama valko-, musta- ja maustepippuri

Fileoi made. Ota talteen maksa, maiti ja mäti. Jos kalassa on mätiä, niin pakasta se vähintään vuorokaudeksi. Voit pakastaa myös maksan ja maidin.

Kuori ja pilko vihannekset sekä laita ne kattilan pohjalle. Laita kattilaan myös mausteet. Lisää kalan ruodot, nahka ja pää. Lisää jääkylmää vettä niin paljon, että ruodot peittyvät kunnolla.

Laita liemi kuumenemaan ja kuori vaahtoa koko ajan pois. Anna poreilla hiljakseen 20 min. ja siivilöi mahdollisimman tiheän siivilän tai harson läpi. Ota ruodoista talteen lihat, ja voit ruokahalun herättäjäksi poimia talteen mateen poskilihat.

Keitto:
4 - 6 henkilölle
madeliemi ja ruodoista riivityt lihat
3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 perunaa
nokare voita
3 dl kuivaa valkoviiniä
3 dl kermaa
60g- 80g voita
suola, valkopippuria myllystä
tuoretta tilliä keiton päälle

Tähän reseptiin mateesta tulee käytettyä vain ruodoista tuleva liha ja liemi, joten muista kalan osista saa tehtyä esimerkiksi pääruuan.

Kuori sipulit ja perunat. Kuullota pieneksi pilkottuja sipuleita ja perunoita nokareessa voita. Sipulia ja perunoita ei saa ruskistaa.

Lisää kuiva valkoviini ja keitä viiniä kunnes puolet on jäljellä.

Lisää kalaliemi, ruodoista riivityt lihat ja kerma. Keitä hiljaa poreillen, kunnes perunat ovat kypsiä eli noin 20 - 30 min.

Soseuta keitto hienoksi samettiseksi keitoksi sauvasekoittimella ja siivilöi se toiseen kattilaan. Painele siivilästä mahdollisimman paljon lihaa läpi.

Mausta suolalla ja tuoreella valkopippurilla myllystä ja lisää keiton joukkoon kylmiä voipaloja. Soseuta keittoa sauvasekoittimella, kunnes se kuohkeutuu ja tulee vaahtomaiseksi. Tarkista suola ja tarjoile heti. Ripottele pinnalle hieman tuoretta tilliä.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Pasta carbonara

Herkuttelimme perjantaina pasta carbonaralla. Tämän ruuan ainut huono puoli on se, että tämä ei ole järin kevyttä. Mutta viikonlopun herkutteluruuaksi tämä sopii oikein hyvin. Resepti on peräisin ystävältäni, jonka koko perhe rakastaa pasta carbonaraa.

pastaa (spaghetti)
oliiviöljyä
1 sipuli
paketti savupekonia
1 yksikyntinen valkosipuli
3 munankeltuaista
purkki kermaa (kuohu-)
parmesanraastetta
sokeria
suolaa ja pippuria

Keitä pasta. Laita öljy ja silputtu sipuli pannulle ja kuullota pehmeäksi. Lisää silputtu pekoni, sokeri, suola, pippuri. Paista kypsäksi.

Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset ja parmesaani. Lisää reippaasti pippuria ja silputtu valkosipuli..

Huuhtaise pasta ja lorauta oliiviöljyä sekaan. Kaada pekoniseos pannulta mukaan.

Kaada kermajuusto-seos kattilaan ja sekoita.

Huom! Pasta on heti kerman lisäämisen jälkeen aika vetistä, mutta no panic, se jähmettyy kyllä, kun sitä vähän sekoittaa. Ei kannata sekoittaa kauaa, ettei kokonaisuus kuivu liikaa. Itse melkein sorruin tähän, kun säikähdin nestemäärää.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Rocky road

Joskus todella kauan aikaa sitten näin, kun jossain kokkiohjelmassa valmistettiin rocky road -suklaata. Tämä suklaaherkku herätti kiinnostukseni, vaikka toisaalta tuntuikin hölmöltä nähdä niin iso vaiva suklaan takia, joka kuitenkin on ihan kelpoa tavaraa sellaisenaankin. Mutta nytpä kokeilin silti tätä jälkkäriä, ja kuten arvata saattaa, hyväähän tästä tuli. Ja oli helppo tehdäkin. Ohje perustuu pitkälti siihen, mitä kaapista sattui löytymään eli varsinaista suoraa lähdettä ei ole nyt antaa. Tästä tuli aika pieni määrä - samalla vaivalla olisi tehnyt helposti tuplasatsin.

Netistä löytyi myös Sara La Fountainin Rocky road fudge -ohje, joka vaikutti kiinnostavalta. Voisi joskus kokeilla.

200 g maitosuklaata
5 vaahtokarkkia
10 pähkinää (esim. cashew käy)
5 fudge-toffeeta

Sulata suklaa vesihauteessa. Pilko pähkinät, vaahtokarkit ja toffeet sopivankokoisiksi palasiksi.

Vuoraa astia leivinpaperilla. Sekoita karkki- ja pähkinäpalat sulaneeseen suklaaseen ja kaada seos leivinpaperin päälle. Anna jähmettyä. Leikkaa sopivankokoisiksi suupaloiksi.


Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Pullat

Tulipas tehtyä pitkästä aikaa pullaa. Mikäs sen parempaa! Ongelma vaan on se, että paria pullaa ei viitsi leipoa, ja jos tekee muutamia kymmeniä, niitä tulee myös syötyä muutamia kymmeniä.

Tämä ohje on suoraan Kinuskikissan sivuilta.

Pullataikina:
(ks. Kinuskikissan ohje)
5 dl kevytmaitoa
1 pkt hiivaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna
200 g voi- tai margariinisulaa
n. 15 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja ripottele joukkoon hiiva. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut maidon joukkoon. Sekoita hiivamaitoon sokeri, kardemumma, suola ja muna.

Lisää joukkoon n. 11 dl jauhoja pienissä erissä käsin (tai alkuun puuhaarukalla) sekoittaen. Sekoita taikinaan sitten voisula ja tämän jälkeen loput jauhot.

Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa n. 45 min.

Täyte:
(Ks. alkuperäinen ohje)
125-150 g voita tai margariinia
2 dl fariinisokeria
runsaasti kanelia
1 dl mantelijauhetta
(kardemummaa)

Pinnalle:
1 muna
raesokeria

Jaa taikina kahteen osaan. Käsittele yksi puolikas kerrallaan. Vaivaa ensin ilmakuplat pois.
Kauli taikina jauhotetulla pöydällä n. 25 x 85 cm kokoiseksi levyksi. Täytteen määrät on ilmoitetu koko taikinan osalta eli puolita määrät, kun käsittelet yhtä puolikasta kerrallaan. Pehmennä voita hetken aikaa mikrossa, jotta se on helpommin levittyvää. Sivele voilla taikinalevyn pinta. Ripottele päälle fariinisokeria, runsaasti (!) kanelia (kts. vaihekuvat), mantelijauhetta ja halutessasi hieman kardemummaa.

Kieritä taikina rullalle ja nipistä saumakohta umpeen. Leikkaa n. 5 cm pätkiksi niin, että saumakohta jää alle piiloon. Nosta pellille leivinpaperin päälle ja anna kohota liinan alla n. 10 min. Voitele munalla ja ripottele päälle raesokeria.

Paista 200 asteessa 8-10 min. Yllä kuvatulla tavalla pullista tulee kookkaita, joten 10 minuutin paistoaika on tarpeen. Laita paria minuuttia aikaisemmin alumiinifolio päälle suojaksi, jos/kun pinta uhkaa tummua liikaa.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Roquefort-salaatti

Teimme viikonloppuna Roquefort-salaattia Jamie Oliverin kirjan, Jamie does, ohjeen mukaan. Salaatti oli hyvää, mutta sen verran voimakkaan makuista, että suosisin itse tätä enemmänkin alkupalasalaattina kuin pääruokana. Alla on meidän versiomme ohjeesta. Ole varovainen suolan kanssa, tulee helposti ylisuolainen.

oliiviöljyä
250 g pekonia
2 paksua viipaletta vaaleaa leipää

puntti rucolaa
puska salaattia (meillä tammenlehvä)
kourallinen saksanpähkinöitä
puska tuoretta ruohosipulia
100 g Roquefort-juustoa (oli aika suolaista - kävisiköhän tähän miedompi sinihomejuusto...)

Kastike:
6 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl Dijon-sinappia
merisuolaa
mustapippuria myllystä

Pane pannu kuumenemaan, ja pilko pekoni. Jos käytät muuta kuin teflonpannua, lorauta pannulle öljyä. Paista pekonit niin, että palat ovat saaneet väriä ja rasva on valunut suurelta osin pois. Pane levy pienemmälle, ja laita joukkoon leipäkrutongit. Paistele, kunnes ovat rapeita ja hiukan ruskettuneita.

Sekoita kastikkeen aineet hyvin. Tässä vaiheessa kastike saa olla mieluummin hapanta kuin suolaista, koska muissa salaatin aineksissa (juusto, pekoni) on suolaa.

Revi salaatit kulhoon ja kaada päälle kastike. Ripottele päälle kevyesti muserretut pähkinät, krutongit ja pekoniviipaleet. Murenna päälle juusto.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Arvio: Indian cuisine, Oulu

Oulusta, juna-aseman tuntumasta löytyy hämyinen intialainen ruokapaikka, Indian cuisine, jossa olemme käyneet muutamia kertoja. Olemme aina olleet tyytyväisiä ruokaan. Nyt kävimme Indian cuisinessa 27.12.2010 hakemassa vaihtelua joulupöperöihin. Mukanamme oli kolmaskin syöjä, mutta koska emme muista, mitä hän tarkalleen ottaen söi, pitäydymme arvioimaan vain omia ruokiamme.

Tilasimme alkuun pari naan-leipää ja kupillisen raitaa. Samaa vetoa suosittelemme kaikille, jotka ko. paikassa käyvät.

Mies tilasi pääruuaksi tandoorilammasta kasvispedillä. Mies oli todella tyytyväinen ruokaan - mausteita oli sopivasti eikä lampaan makua ollut peitetty liiaksi.

Minä söin kanaa jugurtti-sipuli-tomaatti-kastikkeessa (ihan varmaksi en nyt annoksen nimeä muista). Odotin annoksen olevan jugurttisempi, mutta kokonaisuus olikin yllättävän ruskeaa kastiketta. Maku oli jees, mutta koska olin himoinnut nimenomaan jugurttikastiketta, tilasin kylkeen toisen raitakupposen, ja kun näitä kahta kastiketta pisti vierekkäin, lopputulos maistui juuri siltä kuin olin haaveillutkin.

Palvelu: Ei maailman nopeinta, mutta ihan ok.

Miljöö: Hämyinen. Hiukan nuhjuinen, vaikkakin siisti. Jos en olisi kuullut tästä paikasta suositusta, ei olisi tullut ehkä mentyä.

Hinta-laatu: Oikein hyvä hinta-laatu-suhde.

Yleisarvio: Hyvää ruokaa edullisesti, joten tullaan menemään uudelleenkin.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Arvio: Hanko sushi, Jumbo

Santsikierroksen miesjäsen kävi testaamassa Jumbon uutta sushipaikkaa 22.12.2010. Paikka näyttää pikaruokalalta, mutta kovin pikaista tuosta visiitistä ei muodostunut: sushit tulivat pöytään puolen tunnin odottelun jälkeen. Tämä hiukan ihmetytti, sillä työntekijöitä näytti olevan ravintolassa reippaanlaisesti. Toki asikkaitakin oli runsaasti (oli lounasika), mutta ei paikka täynnä ollut. Pannaan alkukankeuden piikkiin, paikkahan on varsin uusi...

Mies tilasi medium-kokoisen sushilajitelman. Sushit olivat tasoltaan keskinkertaisia, mutta miestä oudoksutti makirullissa ollut, melkein lämmin riisi. 15 kappaleen setti maksoi 15 euroa. Siihen ei kuulunut keittoa eikä vihreää teetä, toisin kuin monissa keskustan lounaspaikoissa. Joihinkin muihin lounasvaihtoehtoihin edellä mainitut lisukkeet olisivat kuuluneet.

Hanko sushi ei yllä yhdellä koettamalla keskustan joidenkin lounasravintoloiden tasoon, mutta pienellä palvelun ja annosten viilaamisella saa tästäkin kelpo paketin. Hyvä vaihtoehto Jumbossa lounasta syöville, koska sushipaikka on ko. kauppakeskuksessa ainut laatuaan.

Palvelu: Hitaanpuoleista.

Miljöö: Lounaspaikkamainen tavaratalotyyliin.

Hinta-laatu: Kohtuullinen

Yleisarvio: Tulee varmaan testattua toistekin.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa

Jamie Oliverin paella

Jamie Oliverin kirjasta "Jamie does" löytyi tällainen paellaohje. Ruoka oli hyvin maittavaa, kaukana mauttomasta, mutta ehkä juuri tuon voimakkaan maun vuoksi en itse innostunut syömään tätä kovin monella peräkkäisellä aterialla. Tällä ohjeella tuli tosi iso pannullinen ruokaa, ja jopa santsikierroslaiset joutuivat jättämään osan seuraavalle päivälle.

Ohjeessa sanotaan, että aineet pitää jättää isoiksi paloiksi, mutta ainakin itse olisin ekan lautasellisen jälkeen toivonut, että esim. makkarat olisivat olleet hiukan pienempinä paloina.

Alla oleva ohje on se, minkä mukaan me teimme ruuan. Emme siis esim. lähteneet etsimään porsaan vatsaa, vaan käytimme ihan vaan suikaleita. Jos nyt tekisin tämän uudelleen, leikkaisin tosiaan makkarat pienemmiksi ja laittaisin ehkä sekaan kanasuikaleita ja voisin kokeilla noita isoja simpukoita. Säilykepaprikan laatuun kannattaa panostaa.

oliiviöljyä
250g chorizo-makkaraa
300 g possusuikaleita
1 vihreä paprika
1 punainen paprika
1,5 yksikyntistä valkosipulia
1 sipuli
pieni puska isolehtistä persiljaa
merisuolaa
mustapippuria
kunnon ripaus sahramia
400 g simpukoita (tosin me laitettiin simpukoiden tilalta pussillinen sekalaisia mereneläviä)
300 g riisiä (laitettiin ihan perusriisiä, kun ei tiedetty, millaista pitäisi käyttää)
200 g punaista kuorittua paprikaa säilykepurkista
400 g tomaattimurskaa
1 litra kana- tai kasvislientä
12 jättikatkarapuja
150 g mustekalaa (meidän mereneläväpussissa oli mustekalaakin, tosin ei noin paljon)
150 g vihreitä papuja
1 sitruuna

Kuumenna iso pannu keskilämmölle (me käytimme isoa wok-pannua) ja lurauta sille oliiviöljyä. Laita possu ja chorizo-palat pannulle ja paistele n. 10 minuuttia eli kunnes makkara alkaa saada väriä. Laita sekaan pilkotut paprikat, valkosipuli, sipuli ja persiljanvarret + reippaasti pippuria, suolaa ja sahramia. Paistele miedolla lämmöllä vielä n. 10 minuuttia eli kunnes vihannekset alkavat pehmetä. Sillä aikaa voit käydä läpi simpukat eli huuhdella ne ja poistaa joukosta epäkelvot yksilöt eli ne, jotka eivät ole kunnolla kiinni.

Lisää pannulle riisi ja säilykepaprikat. Pyörittele muutaman minuutin ajan, jotta riisi saa väriä. Laita sekaan tomaattimurska ja 8 dl kanalientä. Mausta jälleen suolalla ja pippurilla. Anna liemen kiehahtaa, ja laita sen jälkeen levy pienemmälle. Sekoittele n. 15 minuutin ajan.

Lisää merenelävät. Jos riisi näyttää kuivalta, lisää nestettä. Keitä, kunnes merenelävät ovat kypsiä. Lisää pavut ja jatka keittelyä n. 5 minuutin ajan. Poista simpukat, jotka eivät avaudu. Lisää persiljanlehdet ja purista sekaan puolen sitruunan mehut. Toisen puolikkaan voit laittaa lohkoina ruuan päälle.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Glögi-juustokakku

Saimme tätä glögikakkua vuosi sitten jouluna ja se oli tosi hyvää. Tuon muiston innoittamana teimme tätä nyt itsekin. Liivatejuustokakkujen ongelma on usein se, että juusto-osiosta tulee mauton. Tässä kakussa on sen verran vahvat mausteet, ettei tämä jäänyt mauttomaksi. Sen sijaan toinen liivatejuustokakkujen ongelma (minun mielestäni ongelma) eli liika hyytelömäisyys tuli tässä esiin. Sen vuoksi kokeilenkin tätä ensi kerralla niin, että laitan liivatelehtiä ohjeessa mainittua vähemmän. Ohje on Pirkan sivuilta.

Pohja:
150 g piparkakkuja
75 g leivontamargariinia

Täyte:
2 kananmunaa
1/2 dl sokeria
1 prk (250 g) maustamatonta tuorejuustoa
5 liivatelehteä (ensi kerralla kokeile neljää)
1 dl punaista, laimentamatonta glögitiivistettä
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl inkivääriä
1 tlk (2 dl) vispikermaa

Kiille pinnalle:
2 dl punaista, laimentamatonta glögitiivistettä
1 dl vettä
4 liivatelehteä (ensi kerralla kokeile kolmea)

Murskaa keksit jauheeksi tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa. Sulata margariini kattilassa ja sekoita joukkoon hienonnetut keksit. Painele seos tasapohjaiseen, irtoreunaiseen vuokaan (halkaisija noin 24 cm).

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaahto tuorejuustoon. Pane liivatelehdet hetkeksi kylmään veteen. Kuumenna glögi ja sulata siihen liivatelehdet, joista on puristettu vesi pois.Sekoita glögi ja mausteet juustoseokseen. Lisää lopuksi vaahdoksi vatkattu kerma.

Kaada täyte pohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään. Anna kakun hyytyä hetki kylmässä.

Valmista glögistä päälle kiille. Laimenna glögi ja kuumenna. Sekoita joukkoon kylmässä vedessä hetken liotetut liivatelehdet. Kaada jäähtynyt seos hyytyneen kakun päälle. Anna hyytyä kylmässä vähintään neljä tuntia. Irrota kakku vuoasta ja koristele.

Kerro tästä reseptistä kavereille Facebookissa

Arvio: Ravintola Kuu

Yksi pitkäaikaisista suosikeistamme on Töölössä sijaitseva Ravintola Kuu. Olemme syöneet sekä omavalintaisia ruokia a la carte -listalta että kokeilleet ravintolan koostamia menuja. Suosikiksemme on noussut Kuun menu. Tuorein reissumme Kuuhun oli 19.12.2010, jolloin söimme Kuun menut. Ohessa arvio joulukuisesta visiitistä.

Alkupalana oli savulohikeittoa, jonka pääelementissä eli savustetussa lohessa maistui ihanasti savu. Keitto oli mukavan kermainen.

Pääruoka eli poron ulkofile ja portviinikastike oli täydellinen napakymppi. File oli suussasulavaa, ja fileen seurana tarjoillut bataattipyre ja ohralisäke olivat todella hyviä. Täydet pisteet.

Tämän menun heikko kohta oli väliruokana tarjoiltava juusto. Juusto itsessään oli ihan hyvää, mutta sitä oli leikattu rujo pala, ja se tarjoiltiin ilman minkäänlaista lisuketta. Ravintolan kannattaisi vaikka pistää juusto puoliksi ja lykätä kylkeen lusikallinen hilloa, niin kokonaisuus paranisi huomattavasti.

Jälkiruuaksi saimme karamellisoitua omenaa ja vaniljajäätelöä. Oli hyvää, mutta itse en voinut välttyä maistamattta palanutta sivumakua silloin tällöin.

Palvelu: Kuun palvelu on yleensä todella miellyttävää. Tällä kertaa työvuorossa ei ollut kumpaakaan niistä tarjoilijoista, jotka ovat paikalla usein, mutta palvelu oli silti ihan mallikasta.

Miljöö: Tykätään sisustuksesta. Paikka on aika ahdas paikoitellen, esim. vessaan mentäessä jouduin tunkemaan itse naulakossa olevia takkeja sivuun, että sain oven kiinni. Juuri vessasta näkee, ettei paikka ole hienosteluravintola, vaan käytössä on paperiset käsipyyhkeet, joita saattaa olla vähän lattiallakin + toisen vessan ovea en saanut kiinni rynkyttämättä.

Hinta-laatu: Menusta tulee aina hyvä mieli eli on hintansa arvoinen.

Yleisarvio: Säilyy yhtenä suosikeistamme. Konstailematon.


Kerro tästä arviosta kavereille Facebookissa