Taste of Helsinki -tapahtumassa käyminen on muodostunut meille mukavaksi kesäkuiseksi perinteeksi. Tällä kertaa festaripäiväksi valikoitui lauantai ja kattaukseksi iltakattaus. Koska sää oli loistava, paikalla oli paljon ihmisiä ja hyvä tunnelma. Oli kiva huomata, että tällainen villistä ideasta lähtenyt tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa näin hyvin suomalaisten ruokaihmisten keskuudessa.
Ensin jokunen arvio yleisesti:
+ vaikka ihmisiä oli paljon, ruokajonot etenivät nopeasti
+ koska rahanvaihtajia kierteli yleisön seassa, rahan vaihtaminen oli vaivatonta
+ istumapaikkoja löytyi kohtuullisesti väkimäärä huomioon ottaen
+ järjestelyt oli hoidettu nykyaikaisesti ja nopeasti
- olisin kaivannut alueelle lisää oheistarjontaa ja -tekemistä. Kenties enemmän kivoja ruokatuotteita tai lukemista ostettavaksi kotiin? Voisiko ruokabloggaajille olla tuolla joku oma ständi?
- joka toisella rahanvaihtokerralla saimme markkoja vähemmän kuin piti. Kannattaa siis tsekata rahanvaihdon yhteydessä että saa oikean määrän rahaa.
- jälkiruokavalikoima oli aika suppea. Smakbyn vaniljavanukkaalle olisi ollut kysyntää.
Sitten ravintola-arvioihin.
Hoshito
- Jouji-Härkä ja Rei-Soba Wasabikastikkeella: liha oli hyvää ja mureaa. Ruoka maistui kuitenkin siltä, että se olisi voinut olla tarjolla myös Suomi-ravintolassa. Japanilainen vivahde jäi siis aika kapeaksi.
Sinne
- wallenberg: mies totesi, että mieleen tulee einesjauhelihapihvi. Itse pidin enemmän, mutta oli kuitenkin kaikkinensa aika laimea esitys
- tuulihattu: ei tehnyt vaikutusta sekään. vähän hankala syötävä festarioloissa. Tuulihatun sisälle olisi sopinut vaniljamoussen tilalta lakritsimousse, koska nyt vaniljan maku peittyi lähes kokonaan vadelman alle
Bröd
- Sipuli (sipulilientä, vuohen gruyeremoussea, karamellisoitua sipulia, hiivaleipää): tämä oli minun suosikkini kaikista annoksista. Pehmeä mousse sekoittui kivasti sipuliliemeen ja leipäpalat toivat mukavaa purutuntumaa
- Kirjolohi ("Poltettua" lohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää): tämä oli miehen suosikkiannos festareilla. Kala oli kypsyydeltään täydellinen ja annos muutenkin erittäin hyvä.
Gastrobar Emo
- mustekala: valju. Annos oli tarkoituksellisesti kylmä. Kylmän kastikkeen lusikoiminen ei tällä kertaa innostanut.
- rypsipossun ribsejä ja chipottlea: ribsit olivat mureita ja hyvässä marinadissa. Liha irtosi hyvin.
- Emon "Tiramisu": nokkela keksintö laittaa tiramisu jäätelötötteröön. Toimi hyvin festareilla. Maku oli hyvä, mutta alkoholin tuoma viimeinen silaus jäi puuttumaan.
Matti Jämsen Pop-up
- toast skagen: väritön annos, maku hyvä, ei kuitenkaan mikään tajunnanräjäyttävä
Kaskis
- ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa, kevätsipulia: mies tykkäsi tästä kovasti.
Ragu
- lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä: pieni ja ihan toimiva annos.
Pastor
- Pastorin Casa Ceviche: oikein hyvä, hyvä idea laittaa guacamolea päälle, kalan tuore maku, sopivasti chiliä, sitruksen happamuus tuli hyvin esille. Pehmeä guacamole ja cheviche täydentyivät kivasti koristeluna käytetyn popcornin tuomalla suutuntumalla.
Bertha
- hyvämaineinen ja sen puolesta kiinnostava ravintola, mutta annosten nimet olivat liian pelkistettyjä makuumme. Eivät vetäneet puoleensa. Tämä paikka jäi siis testaamatta.
Että tuli taas vedettyä ruokaa varsin kohtuullinen setti. Ragun karitsa-annos olisi vielä kiinnostanut, mutta sen luokse oli niin pitkä jono, että karitsa jäi tällä kertaa kokematta. Näiden lisäksi söimme vielä Kolmen kaverin kardemumma-mustikkajäätelöä, joka oli oikein hyvää.
Juomista
Tänä vuonna juomalasit sai käyttöönsä kahdella markalla. Raha ei ollut pantti eli sitä ei saanut takaisin. Meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta Laitilan Brändy Long Drinkistä, mutta se oli oikein tervetullut lisä suomalaiseen long drink -valikoimaan. Mieluummin tukee suomalaista juomateollisuutta kuin ulkomaisia limuviinayrityksiä.
Lopuksi vielä muutama raaka-ainehuomio. Vain yksi kymmenestä ravintolasta oli käyttänyt raaka-aineenaan suomalaista luonnonkalaa (Smakbyn ahven), eikä Smakby lopulta edes päässyt paikalle.
Arveluttavinta ruuan eettisyyden kannalta on tarjota toiselta puolelta maapalloa tuotuja harvinaisempia lajeja, kuten miekkakaloja. Suurin osa kalaa tarjoavista ravintoloista oli turvautunut helpoimpaan vaihtoehtoon eli kirjoloheen tai loheen, joka veikkaisimme olevan Norjasta tuotua tuontilohta (Itämeren lohta olisi kaikkein vähiten halunnut nähdä ruokalistalla sen uhanalaisuuden ja ympäristömyrkkyjen kannalta). Kalaruokien ystäviltä olisi saanut huimasti enemmän arvostusta, jos menuissa olisi nähty esim. kuhaa, haukea tai jotain suomalaisista särkikaloista. Muikku tai silakkakin olisi ollut mukava yllätys.
Mutta siis kokonaisuudessaan oikein mukava keikka. Ensi vuonna uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti